On tässä huilu ja huilumies
En täytä mittaa normien
Sormien soutelun huoleni huilutan
Jos en lausein tunteita tulkita voi
Niille varmasti huilu soi
Ja niistä sielun soinnut pienoisen lauluni loi
On siinä aamun kastehelmien tuoksu
On kevät lämmin vuoripuron juoksu
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi
On siinä hiiltyvä ilta, auringon rusko
Parempien päivien sammumaton usko
On syksyn kuolevaa ruskaa, on elämä tuskaa
Sen huiluni soi
On tässä huilu ja huilumies
Mä näen luonnon tauluna lauluna teille sen kaiken mä soinnutan
Ja näin riemut, surut ja arkikin soi
Jos en tuntea oikein voi
On joka pettymys, nauru sykkivät sointuni loi
On siinä päiväperhon leikkivä liito
Sammuvan tähden öinen viime kiito
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi
On siinä tuiskuvan talven hyytävä halla
Ihmisen pienuus kaikkeuden alla
On syksyn kuolevaa ruskaa, on elämä tuskaa
Sen huiluni soi
On siinä päiväperhon leikkivä liito
Sammuvan tähden öinen viime kiito
Kaiken sen minkä aistin huiluni soi
On siinä tuiskuvan talven hyytävä halla
Ihmisen pienuus kaikkeuden alla
On syksyn kuolevaa ruskaa, on elämä tuskaа
Sen huiluni ѕoi
